Ajattelin kertoa teille näin kesän kynnyksellä siitä kuinka laihdutin viime vuonna 30 kiloa. Kesän kynnyksellä suurinosa meistä naisista varmaan haaveilee kesäkuntoon pääsemisestä (minä myös :D) ja siks ajattelin että nyt voisi olla hyvä kohta kertoa teille omasta kokemuksestani laihduttamisessa ja muussa siihen liittyvässä.
En siis todellakaan väitä tietäväni kaikkea laihdutukseen liittyvää täydellisesti enkä väitä että kaikki mitä tein oli terveellistä, mutta aion kuitenkin kertoa kuinka tähän on tultu.
Olin joskus pienenä jopa alipainoinen, mutta melko pian painoa alkoi kertyä. Ekalle luokalle mennessä olin jo normaalipainon ylärajoissa. Ensimmäistä kertaa laihdutin itseasiassa jo 8 vuotiaana, syömälakoilla lähinnä. Vanhin valmiiksi koneelta löytynyt kuva oli alkukesältä 2002, jolloin olin 9 vuotias, pian täyttämässä 10. Kuten kuvasta näkyy, ylipainoa oli jo tässä vaiheessa runsaasti. Minua kiusattiin ja nöyryytettiin päivittäin painoni ja silmälasien vuoksi. Millon olin ruma, milloin läski, rillirouskuksikin haukuttiin. Myös melko harvinainen nimeni aiheutti paljon harmia. Itkin kouluun menemistä ja pelkäsin siellä oloa.
Vuodet vierivät ja kasvoin sekä pituutta että leveyttä. Täyteen pituuteeni, jota olen vieläkin, kasvoin 12 vuotiaana. Olen siis vajaa 159 cm, eli en todellakaan mitenkään erityisen pitkä. Kuitenkin pituuskasvu neutralisoi pituus-paino suhdettani hiukan, vaikka ylipainoinen olenkin. Tämä seuraava kuva on vuodelta 2005, olin juuri täyttänyt 13 vuotta. Valitettavasti parempaa kuvaa ei ole, mutta siluetti näkyy. Painoa oli tuossa vaiheessa vajaa 70 kiloa.
Tämä kuva on ulkomaan matkalta kesältä 2006. Painoin noin 75 kiloa. Seurustelin näihin aikoihin erään pojan kanssa, joka aiheutti paljon harmia elämässäni. Olin toki vasta 14-vuotias, mutta luulin olevani lähes aikuinen. Tein paljon typeriä asioita joita kadun jälkeenpäin. (en kommentoi vaatteita..)
Seuraavassa kuvassa hypätäänkin jo alkuvuoteen 2007. Yläasteen aikana aloin lihota 10 kilon vuositahtia ja huono ruokavalio ja liikunnan puute näkyi niin ihon kunnossa kuin painossa ja itsetunnossa. Kiusaaminen oli loppunut, mutta omanarvontunto oli nollassa. Olin ruma, lihava enkä ansainnut elää. Kuvassa painan n.80 kiloa.
Pian kuvan ottamisen jälkeen sairastuin bulimiaan. Oksensin kaiken sisältäni ja aloin laihtumaan nopeasti. Samaan kevään aikana jouduin sairaalaan keskellä yötä koska elimistö ei jaksanut enää. Peijaksessa minut hoidettiin ja tajusin että tämän on loputtava tai henki menee. Aloin syömään "normaalisti" ja kesän jälkeen aloin lähestyä taas sitä 80 kiloa. Jouluun mennessä olin jo noin 78kg ja kesällä 2008 painoin jo 90 kiloa. Tämän kuvan nähtyäni aloin itkemään. Tähänkö ollaan tultu. Mitä tapahtuisi jos jatkaisin näin? (Hiukseni eivät ole paskaiset, vaan ne ovat sateesta märät.)
Halusin alkaa laihduttamaan, mutta jostain syystä en vain saanut mitään aikaiseksi. Syksyllä 2008 lukio alkoi. En ollut yksin, mutta koin silti olevani vääränlainen, ystäväni olivat kauniita ja laihoja. Miksi he edes viettivät aikaa kanssani?
Tältä näytin vielä syksyllä 2008, painoa noin 93kg.
Uutena vuotena 2008–2009 painoin 95 kiloa. Enemmän kuin koskaan aiemmin oli painanut. Oloni oli kamala ja halusin oksentaa kaiken sisältäni ulos, olla kaunis ja laiha. Aloin laihduttaa heti uudenvuoden juhlintojen jälkeen tammikuussa 2009. Aloin kävelemään ja lenkkeilemään lähes päivittäin, tein vatsalihaksia ja vähensin syömistä. Mittani olivat laihdutuksen alkaessa kutakin nämä:
rinta: 117
vyötärö: 92
alavatsa: 113
lantio/perse: 119
reisi: 70
käsivarret: 35
159cm/95kg
Vein laihduttamisen vähän äärimmäisyyksiin, aloin itkemään koska jouduin menemään koulun kanssa elokuviin jossa JOUTUISIN herkuttelemaan.
Helmikuussa 2009 painoin noin 78 kg, mutta sen tilalle, mikä ennen oli 78kg, oli tullut lihasta ja olin kiinteytynyt näkyvästi. Huomasin, että miehet alkoivat flirttailla ja aloin saamaan treffikutsuja (ja sain myös kaikenlaisia sekopäitä perääni kaupungilla). Itsetuntoni nousi kohisten ja aloin pikkuhiljaa hyväksymään itseni. Myöskin ihoni alkoi paranemaan, mikä myös helpotti oloani.
Tältä näytin siis maaliskuussa 2009. Kokovartalokuvaa ei löydy siltä ajalta, mutta eiköhän tästäkin saa jotain irti :) Mitat tässä oli kutakuinkin 117-85-117, muita mittoja tältä ajalta en löytänyt mistään vihkoistani.
Sitten tuli kesä, jonka aikana elämäni kääntyi päälaelleen. Tapasin tyypin, josta kiinnostuin todella paljon ja hänkin kiinnostui minusta - lopun varmaan arvaattekin. Hän nosti (ja nostaa edelleen) itsetuntoani enemmän kuin kukaan ihminen ikinä. Hän saa minut uskomaan, että olen kaunis myös silloin kun olen nukkunut yöni huonosti tai jos itken pahaa mieltä tai naisten vaivoista aiheutuvaa kipua.
Kesän 2009 aikana laihdutus jatkoi ja suhteeni ruokaan alkoi muuttua terveemmäksi. Kesän lopussa painoin noin 72 kiloa. Ja silloin näytinkin tältä. (Valitettavasti kesän lopulta on tämä todella "tyylikäs" kuvasarja jossa kaikissa on tummennetut kontrastit, mutta kyllä te selvää saatte).
Seuraava kuva onkin kroppakuva alkuvuodesta 2010. Tämän otin joskus jonkun vähän randomin leipomissession jälkeen, joka päättyi vähän karusti ilman essua. Tässä kuitenkin varmasti näkee eron viime vuotiseen :D Pahoittelen herutusta.
Sitten kuva vanhojentanssimekkoni yläosasta jota pienennettiin moneen otteeseen! ompelija täti ihmetteli monesti että miksi ei pysy mekko tytöllä vyötäröltä sopivalla. Nii-in, miksiköhän :) Tanssien aikaan painoin noin 68 kiloa.
Vielä viimeinen kuva tähän postaukseen, kuva naamiaisista tältä keväältä.
Mittani tältä aamulta:
rinta: 114
vyötärö: 70,5
alavatsa: 100
lantio/perse: 110
reisi: 60
käsivarret: 29
159cm/65kg
Kuten huomaa, eniten on muuttunut painoni ja vyötäröni. Painoa tippui 30 kiloa ja vyötäröltä lähti melkein saman verran. Työ on ollut kova, mutta sen tuoma ilo voittaa kaiken. Vielä 1,5 vuotta sitten en mahtunut edes koon 44 vaatteisiin, nykyisin vaatteeni ovat noin kokoa 38 tai S/M.
Harrastin 10 vuotta tanssia, mutta siitä huolimatta pääsin lihomaan. Suurin vastuu on tietysti siinä itselläni, mutta luulen että vanhempieni lihavuudella on ollut vaikutusta asiaan myös. Samoihin aikoihin kun aloin itse laihduttamaan, alkoi myös isäni laihduttamaan. Laihduttaminen ei ole missään nimessä helppoa, mutta se on mahdollista. Oma painoni oli niin vahvasti ylipainon puolella, että oli jo terveyteni kannalta välttämätöntä laihduttaa. En koe tarvetta laihduttaa enempää, mutta toivoisin että alavatsani olisi pienempi. Viimeaikoina olen löytänyt itseni Zumban parista ja se on vienyt mahasta muutaman sentin sekin.
En ole käynyt laihdutuksen aikana kuin kaksi kertaa salilla, eli koko urheilun olen hoitanut pääasiassa yksin, neljän seinän sisällä, ilmaiseksi. Olen ylpeä siitä että olen laihtunut näin paljon, mutta samaan aikaan häpeän sitä, että päästin itseni siihen kuntoon. On ihmisiä, jotka ovat kauniita ja hyvinvoivia vaikka ovatkin isokokosia (kaikki tietävät keistä kahdesta upeasta bloggaajasta puhun), mutta on myös sellaisia ihmisiä jotka kärsivät ja tuntevat olonsa arvottomaksi ja huonoksi. Sellaisia kuten minä.
Ymmärrän että laihdutuksessa on kyse elämän muutoksesta, ja sen teinkin. Minulle se kuitenkin tarkoittaa sitä että en tunne pahaa oloa vaikka vedänkin pitsaa ja hampurilaista, mutta pyrin kuitenkin liikkumaan sen pois, tai syömään seuraavana päivänä vähemmän.
Jos teillä heräsi jotain ajatuksia/kysymyksia tai on omakohtaisia kokemuksia tai ihan mitä vaan kuulisin niitä mielelläni :)
Tulipas todellinen kilometripostaus, rispektit sille joka jaksaa lukea!
